Rakennusprojektiin kuuluu varsin usein tilapäismajoittuminen pieniin neliöihin, jotta vuokrakustannukset eivät nousisi liian suuriksi muutoinkin taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Mekin majailemme rakennusprojektin aikana pienessä noin 40m2 vuokra-asunnossa.
Voitte kuvitella kahden aikuisen ja yhden taaperon arjessa tarvitsemat tavarat ja niiden määrän. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään esteetikko, joka hamstraa kaikkea kaunista kirppareita koluten. Ostopäätös kun on tehtävä heti, koska toista samanlaista ei välttämättä ole saatavilla. Hankinnat ei aina voi siis odottaa uuden kodin valmistumista.
Asunto on siis nurkkia myöten täynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Asioita, joiden käyttökelpoisuus tai kauneus avautuu miehelleni (jos silloinkaan) vasta uuteen taloon muuttaessamme. Viimeisin hankintani Torista olivat pienet terassipöydät. Mieheni silmiin ne näyttävät metalliromulta, mutta katsotaan muuttuuko mielipide kun saan ne tuunattua mielikuviani vastaaviksi.
KonMari-hengen mukaisesti kysyttäessä; tuottaako esine tai esineet iloa, on siihen rehellisyyden nimissä vastattava, että ei! Tavarat tuottavat suurta ärtymystä, kun kotimme muistuttaa enemmän varastoa kuin omaa silmää miellyttävää harmoonista kokonaisuutta.
Kaiken tämän keskellä ilahdutan itseäni pienillä asioilla ja yksityiskohdilla, jotka Villi Varpusen Sari on nimennyt osuvasti mikroelämyksiksi. Hän pohtii blogissaan arjen pieniä iloja ja niistä nauttimista. Sosiaalisen median täydellisestä elämästä luoman kuvan hämärtäessä näitä arjen pieniä iloja. Oma arkinen elämä voi muuttua some-mielikuvien rinnalla vähemmän hohdokkaaksi, ellei kiinnitä huomiota näihin arkea rikastuttaviin mikroelämyksiin. Kannattaa käydä lukaisemassa hänen ajatuksiaan mikroelämyksistä. Sari heitti myös minua tällä haasteella jo viime vuoden puolella, mutta tämä postaus oli hautautunut luonnoksiin. Tässä siis minun arjen mikroelämykset.
Aamukahvi
Aamukahvi ja pulla lapsen vielä nukkuessa yltää harvinaisuudessaan mikroelämykseksi. Nukkuva lapsi ohjaa hiljaiseen olemiseen ja viipyilevään kahvihetkeen. Tekemättömät kotityöt saa odottaa. Ei ole mihinkään kiire ja päivä alkaa vasta sitten kun lapsi herää.
Pienet ja sievät
Pöydälle aseteltu kukka kauniissa maljakossa (näkökenttä pitää vain rajata minimiin). Näin kaaoksenkin keskellä voi nauttia kauneudesta. Vaikkakin kuvaankin on tallentunut pieniä murusia arjen kaaoksesta ;).
Ystäväni luopui aarteistaan ja antoi minulle kuvassakin näkyvän maljan. Mieheni pyöritteli tuskastuneena päätään kun esittelin uusia aarteitani, joille ei väliaikaiskodissamme ole paikkaa. Mutta enhän voinut näitä kaunokaisia olla huolimatta kotiimme.
Nyt malja tuottaa minulle arjessa iloa vaihtuvine kukka-asetelmineen. Aamukahvi maistuu hitusen verran paremmalle tätä pientä ja sievää kukka-asetelmaa katsellen.
Diy-projektit
Pienet omin käsin tehdyt muistamiset tuottaa paljon iloa. Näitä saa myös hetken itse ihastella niiden valmistuttua. Diy-projekteissa yhdistyy tekemisen ilo ja parhaimmillaan esteettistä silmää ravitseva lopputulos. Pienet diy-projektit ovat kokonaisuudessaan juuri näitä arjen mikroelämyksiä suunnitteluineen ja toteutuksineen, jotka huipentuvat siihen, että saa ihastella lopputulosta sekä kääriä sen kauniiseen pakettiin. Kuvassa parhaillaan meneillään olevan diy-projektin osia.
Kynttilänvalo
Arkinen tee- tai iltapalahetki muuttuu kynttilän valossa tunnelmalliseksi ja rauhoittavaksi hetkeksi. Rakastan kynttilänvaloa ja pelkkä sen katselu toimii arjen pienenä mikroelämyksenä. Oma taikansa on katsella kynttilän valoa kun lapsi nukkuu viereisessä sängyssä.
Inspo-kuvat
Instagram ja blogit yms. tarjoavat pienen irtioton arjen kaaoksesta. Ne tarjoavat ikkunan kauniisiin stailattuihin koteihin. Stailaamalla kodit on saatu loistoonsa, ja tämä tarjoaa pinnallisuudestaan huolimatta minulle pienen mikroelämyksen kauniiden kuvien kautta ja myös tärkeän inspiraation lähteen. Omassa arjessa saan nähdä tavallisen kodin kaikkine epäkohtineen. Siispä välillä haluan uppoutua blogi- ja instamaailman siloiteltuun todellisuuteen.
Raksa
Voitteko kuvitella, että joku omakotitalorakentaja listaa arjen mikroelämykseksi raksan. Uskoo ken tahtoo, mutta näin se vaan on. Toki raksa tarjoaa elämyksiä kaikilla tunneskaaloilla, mutta tässä yhteydessä en nosta niitä muita tunne-elämyksiä esille :).
Tällä hetkellä oma rooli rakentamisessa on huoltojoukoissa oleminen. Huolehdin kodista ja ruoasta. Siispä raksalla piipahdukset on muodostunut minulle eräänlaisiksi mikroelämyksiksi. Raksalle ajaessa tunnelma on kutkuttavan jännittävä. Mitä onkaan saatu aikaan ja miltä paperilla suunniteltu näyttää todellisuudessa. Raksalla kiertelen ja fiilistelen näkemääni. Parhaimmillaan raksalla käynnit ovat siis näitä mikroelämyksiä. Esimerkiksi kuvassakin oleva hirsitalon nurkka on mielestäni niin kaunis, että jaksan pysähtyä ihastelemaan sitä joka kerta siitä ohi kulkiessani.
Arki on täynnä näitä mikroelämyksiä, jos opettelee vaan ne huomaamaan. Oletteko kuulleet kiitollisuuspurkista? Se voisi olla oiva apuväline muistuttamassa asioista, mistä on kiitollinen omassa arjessaan. Kiitollisuuspurkkiin talletetaan kaikkia näitä arjen mikroelämyksiä ja muita asioita, joista arjessa on kiitollinen. Tarvitset vain kynän, paperia ja purkin. Aina kun huomaat asian, josta arjessasi olet kiitollinen, kirjoita se paperille ja sujauta se purkkiin. Hankalina päivinä voi sitten kurkistaa purkkiin ja löytää ne lukuisat positiiviset asiat omasta elämästä. Samalla tulee tietoisemmaksi kaikesta oman elämän pienistä ja isoista positiivisista asioista.
Napatkaahan tästä mikroelämyshaaste, ken tahtoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti